Home / Musiiki / Klassinen musiikki – Osa 2

Klassinen musiikki – Osa 2

Klassismin aikakauttaseurasi romantiikan aikakausi, jonka aikana soittimet kehittyivät voimakasäänisemmiksi, ja laaja alaisemmiksi, mutta säveltäjät jatkoivat useitaklassismin ajan perinteitä teoksissaan.

Piano kehittyikevyemmästä versiosta sen nykymuotoon, ja yleinen äänimaailma oli voimakkaampi,isompi, ja vaikuttavampi. Musiikillisesti romantiikan aikakausi vaikutti1810-luvulta 1900-luvun alkuun.Tyylillisestiyksilöllisyyttä korostettiin kovasti, ja sävellysten ainutlaatuisuutta jailmaisukykyä tuotiin esille useiden luovien ratkaisujen myötä. Säveltäjientyylit kehittyivät helposti tunnistettaviksi, ja sekä heidän, että soittajienkohtelu julkisuuden henkilöinä sai uutta tuulta alleen. Sävellysten inspiraationlähteet olivat usein luonnon tapahtumissa, kuten kesäpäivän sateessa,myrskytuulessa, ja kaukaisen ulapan vaahto päissä. Lisäksi innostusta haettiinkirjallisuudesta, historiallisista tapahtumista, ja psykologiasta.Taidemusiikin merkitys alkoi syvenemään, ja sisällöllä toivotti din olevansuurempi merkitys kuin kansan, ja aateli väestön viihdyttäminen.

Tunnettujaromantiikan ajan säveltäjiä ovat muun muassa Richard Wagner, Johannes Brahms, Pyotr Ilyich Tchaikovsky, ja Giuseppe Verdi. Aikakauden loppua kohti kuljettaessasäveltäjien tyyli alkoi muuttumaan, ja vaikka Igor Stracvinskyn, SergeiRachmaninoffin, ja Edvard Griegin aktiiviset vuodet sijoittuvat tälle aikakaudelle,heitä ei tyylilisesti lasketa romanttisiksi säveltäjiksi. Kansallisromantiikkaalkoi myös saada jalansijaa 1800-luvun lopulla, ja useat keski-euroopan maidensäveltäjät hakivat inspiraatiota oman valtionsa historiasta, ja luonnosta,sävellysten perimmäisenä tarkoituksena kansallistunnon herättäminen. KotoSuomen tunnetuin säveltäjä Jean Sibelius toimi aktiivisesti juuri romantiikanaikakaudella.

1900-luvulta eteenpäin

Romanttisen aikakauden jälkeen useat säveltäjät etsivät innoitusta impressionistisesta ja ekspressionistisista tyylilajeista muiden muassa. Tyylilajit kehittyivät uusien ideoiden, kokeilujen, ja usein disturbatiivisten tekniikoiden ansiosta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen useat säveltäjät palasivat vanhanaikaisiin innostuksiin, ja käyttämään klassisen ajan musiikin peruspilareita, kuten sävelkulkua, harmoniaa, melodiaa, ja tyypillisiä rakenteita hyväkseen. Musiikkityyliä alettiin myöhemmin kutsua neoklassismin nimellä. Italiassa säveltäjät leikkivät musiikillisen futurismin idealla, ja kokeilivat mikrosävelten sisällyttämistä teoksiinsa.

Teknologisen musiikin aikakausi alkoi varsinaisesti 50- ja 60-luvuilla, jolloin säveltäjät alkoivat käyttää elektronisia välineitä musiikki teoksissaan. Elävä elektroninen musiikki käytti hyväkseen laitteiden tekemiä ääniä live tilanteessa, kun taas elektroakustisen musiikin harjoittajat muuttivat perinteisten orkesterisoittimien tuottamia ääniä elektronisesti.

Klassinen musiikki taidemuotona

Klassisenmusiikin nousuun taidemuotona vaikutti huomattavasti keskiajalla kehitettynuotinnos, sillä ilman tätä teoksien levitys laajemmille yleisöille eriorkestereiden esitysten kautta olisi ollut lähes mahdotonta. Nuotinnosmahdollisti säveltäjän tarkkojen ohjeiden saapumisen orkestereille, ja teoksientoiston tarkoitetulla tavalla. Orkestereilla on nuoteista huolimattamahdollisuus taiteelliseen tulkintaan, ja hyvän orkesterin soittamana musiikkiherää paperilta henkiin, kun taas keskinkertainen orkesteri toistaa vainnuotteja.

Klassinen musiikki taidemuotona

Tänäpäivänä klassisen musiikin orkesteri tyyppejä on useita, soittajien jasoittimien määrästä riippuen. Lavalla soittajat ovat omassa osiossaan, riippuenmihin lajityyppiin heidän soittimensa kuuluvat, klassisesti soittimetjaotellaan puupuhaltimiin, vaskipuhaltimiin, lyömä soittimiin, jajousisoittimiin. Useimmiten orkesteria johtaa kapellimestari, joka määrääesityksen tahdin ja voimakkuuden käsiensä liikkeiden avulla. Tätä vielätärkeämin kapellimestari myös päättää yleisesti orkesterin taiteellisestasuunnasta. Suurin orkesteri tyypeistä on sinfonia, tai filharmoninen orkesteri,joiden soittajien määrä vaihtelee seitsemänkymmenen ja sadan soittajan välillä,riippuen soittopaikan koosta, ja esitettävästä teoksesta. Noin viidenkuymmenesoittajan orkestereja kutsutaan usein kamari-, tai konsertti orkestereiksi.Barokki musiikki usein vaatii pienemmän kokoonpanon, kuin esimerkiksiromantiikan aikaiset sävellykset. Omienkonserttiensa lisäksi orkestereita työllistävät baletit, oopperat,musiikkiteatterit, soittajien ja laulajien sooloesitykset, sekä yhä useamminlive orkesterin säestämät elokuvaesitykset. Näiden lisäksi orkestereidennauhoituksia käytetään elokuvien sound trackeillä, sekä levy artistientaustamusiikkina. Ammatti orkestereiden lisäksi maailmaan mahtuu huomattavamäärä amatööri-, nuoriso-, ja kouluorkestereita.